Mama im in love with a criminal!

Se olis jouluaatto. Kukaanhan ei varmasti tienny sitä vielä. Ei ainakaan facebookin etusivun selailun jälkeen. Mää sentään toivotin hyvät vaput. :)

 

 Henri kysäs multa tossa yks päivä koulussa että kirjottelenko vielä tänne, ja siitä päivästä asti tehny hirveesti mieli kirjottaa. En mää ees tiiä mistä meinaan kirjottaa mutta tuntuu vaan hyvältä saaha purkaa kaikkia ajatuksia nyt johonki.

Tämä blogger onnistuu aina jotenki pilaamaan tän mun tekstin, se joko kirjottaa sen ihan yli nuitten reunojen tai kuvat on liian isoja. TAI se poistaa yhtäkkiä koko tekstin tästä ja joudun kirjottaa uudestaan. Yleensä sillon ku oon ihan lopussa... Ehkä mää en vaan ossaa käyttää tätä.

Tossa jossain vaiheessa tein uuen blogin tonne blogit.fi enkä kirjottanu sinne ko kerran. En mielellään käy edes siellä ku se teksti on jotenki... se on jotenki nii hirveä minkä mää oon sinne kirjottanu. En mää tiiä, ei se sillain kuitenkaan ole hirveä mutta ko mää ite muistan miltä musta tuntu just sillon ku mää kirjotin sen. Kirjotin sinne siis yhen mun päivän tarinan muodossa tiivistettynä. Semmosia mun päivät aina oli, minkälaisen tarinan kirjotin sinne. En ala sitä tänne linkkaamaan, mutta jos joku erikseen kysyy nii hälle voin sen sitte linkata, mutta en taho tällein ''julkisesti'' sitä jakkaa. Aluksi ajattelin että kirjottelen sinne vaa vähän fiiliksiä vähän erinlailla ku tänne, nii en tahtonu siks tänne sitä kirjottaa. Sitte siitä kuitenki muodostu se tarina. Ajattelin ensin että en anna kenenkään lukea tuota, tai siis ainakaan tietää että se on mun kirjottama. Kuitenki annoin parin kaverin sitte jälkeempäin lukea sen. En mää jotenki vaan uskalla puhua esim siitäkään asiasta kovin avoimesti naamatusten, se on vaan niin paljon helpompi kirjottaa jonnekki ja antaa sitten lukea niitten keitten haluaa antaa. 

Elokuussa viimeksi kirjotellu tänne, miten aika voiki mennä noin nopeeta?! :o Sinne meni syyslukukausi, joku tais varastaa mun elämästä pari kuukautta, meni ne niin nopeaa ettei ehtiny edes tajuta.. Kohta huomaan että oon 43v enkä oo saanu mitään aikaseks mun elämällä :-D

Itte en jaksa pahemmin edes innostua koko joulusta, se on vaan yhtä hössötystä kaikkialla. Ihmiset pyörii hermona kaupoissa ja shoppaa lahjoja koska onhan sentään se joulu. Tosiaan tässä välillä on ehtiny tapahtua kaikenlaista enkä oo niistäkää ehtiny kertomaa, mm. porukat on eronnu ja muutettiin äidin kans pois. Ne on eronnu kyllä ennenki, mutta nyt se vaan tuntuu nii paljon vaikeemmalta ku tajuaa jo jotai. Mää mietin aluksi että onkohan tää nyt hyvä vai huono ratkasu, mutta oon päätyny kuitenki siihen että ehottomasti hyvä. Eipä tarvi ainakaan seurata sivusta yhen herran kännisekoiluja joka ikinen päivä. Toisaalta kuitenki aina ku iskä käy kylässä ja ku se lähtee.. se on jotaki maailman hirveintä. Ne puhelut mitä sen kans jutteli sillon ensimmäisiä kertoja ku oltiin muutettu oli kans jotaki ihan hirveetä. Se ku katot ikkunasta niin pitkälle ko näät ku se kävelee täältä pois, se on ihan hirveetä. Se on jotenki nii yksin.. Ton eronki takia tuo jouluaatto tuntuu nii vaikeelta ajatukselta. Oon aina viettäny joulua äitin, isän, mummon, hannun ja anssin kans ja ny taidetaa viettää sitä suurimmaks osaks äidin kans kahestaan. anssilla ny on ollu tässä parin joulun ajan sanottaisko pienehkö este eikä oo päässy tulemaan, hannu menee töihin, mummo tulee ainaki käymään ku pääsee aamuvuorosta, iskällä ei olis mitään mutta tänää ku se kävi kylässä ja sanoin että nähää huomenna nii se sano että ei aio tulla. Saapa nähä sitte huomenna oliko toi taas jotain kännijorinoita mutta kerta ei aikonu tulla nii en mää sitä ainakaa tänne odota. Näin siis tänävuonna. Joulut on muutenki ollu aika ankeeta aikaa mulle, nää 4 viimisintä joulua joka kerta on tapahtunu jotaki kamalaa ja peruuttamatonta, siks kauhulla ootan tätäki joulua. Seki on niin ankeeta ku anssi ei ole täällä. Viimevuonnaki soitin sille, enkä varmaa soita tänä vuonna. Siitä ei tuu ko tosi surkea mieli ja hirveä ikävä.. Olis ohi vaan nämä pyhät, uuttavuotta odotellessa! :--Dd

Tässä joitaki meitsin ostamia lahjoja. Tottakai minä itte hienosti paketoinu :-D (weblaatu)

On joulussa sentää jotain hyvää. Saa tehdä ihmisiä iloseks lahjoja antamalla. Ainaki yrittää. Mää oon aina ajatelu että ajatus on tärkein, enkä yleensä ostele mitään miljoonien lahjoja. Kyllä ne ihmiset keille mää lahjoja annan osaa olla ilosia pienistäki asioista. On ne ainaki ennen osannu. 

Määki oon tässä joulun alla (ylläriylläri) ressannu kaikesta ja ollu tyhmä ja tehny tyhmiä juttuja.. Jos sitä taas alakais rauhottuun ja olemaan niinku ihmiset, tämä alkaa menneen jo ihan överiks. Kumpa pari muutaki vaa tajuais sen. Minut nyt on vaan niin helppo houkutella kaikkeen!! Joo, ei se ole tosiaankaa mikkää puolustus.. Pittäis vaan itte osata lyyä ne rajat edes johonki ja unohtaa tuommonen pelleily. Helppohan tää on näin sanoa mutta koitappa toteuttaa.

Menipä taas angstiksi, mutta jos enskerralla sitte ilosempien asioitten merkeissä! Kattoo taas millon satun tänne kirjottelleen, en mää ainakkaan nuin pitkää taukoa meinaa piettää. Tämähä on ihan terapeuttista jauhaa tänne. Vissiin. :-D Nyt mää lähen harjottaa englanninkielen taitojani Jamesin kans, voiku se saa varmaan taas nauraa mulle ja mun puhheelle. 8)

ps. pitikai se nyt sanoa. hyvää joulua! ja mahtavaa uuttavuotta varsinki! :P